Vuoden lopuksi harjoittelin vielä sorvausta koululla.  Olin odottanut tätä mielenkiinnolla, ja sitä se kyllä olikin, vaikka myös raskasta ja sotkevaa. Tein alunperin nuijaa joka on koulussa ns. sorvauksen minimi vaatimus. Nuijani odottelee vielä kotiutumista koululla, mutta ylijääneestä palikasta tein harjoituksena perheenjäseneni toiveesta sienen. Hän pintakäsittelee sen itse myöhemmin kärpässieneksi toisten kaltaistensa joukkoon, koska alusta johon se kiinnittyy tapistaan oli niin epätasainen että helpompi sovittaa ja tarvittaessa muokata sitä paikan päällä.

Sorvatessa tärkeimmät opit olivat mielestäni turvallisuus, eli palikan kunnollinen kiinnittäminen, tarvittavat turvavälineet, varovaisuus sekä huolellisuus. Taltta tahtoo todella herkästi ottaa kiinni ja lähteä käsistä, ja varsinkin jos tekee ajattelemattomasti todella ohuen kohdat, ja meinaa sen jälkeen vielä työstää paksumpiakin kohtia... Kappale tärisee ja on aloittelijana saada siistiä jälkeä. Ja muutenkin sorvaus vaatii täydellisen keskittymisen. 

Sorvattu nuija. Käsittely Liberonin öljyllä.